sunnuntai 6. elokuuta 2017

Varjoja ja valoja

Vaikka pajalintu nukkui tauollaan, vuoden parin sisään on syntynyt muutamia tuotoksia. Savi on mahtava materiaali, johon voi leipoa vaikka minkälaisia tunteita. Lukija voi itse päätellä, missä mietteissä leipuri on ollut. Uudemmissa töissäni, kuten alimpana olevassa akryylimaalauksessa, on nähtävissä jo valoa ja väriä. Taiteessakin edetään vuodenajasta toiseen, vaikka välttämättä "kesä" ei ole aina kesällä eikä "talvi" talvella ja kevätkin koittaa aina kun sitä vähiten odottaa. Tärkeintä on tehdä sitä miltä tuntuu, ja ainakin allekirjoittaneelle "värkkäily" on terapiaa ja itsetutkiskelun työväline siinä missä ajanvietettä. Joskus ihan hämmentyy, että mitähän tuokin tyyppi on taas ajatellut... mutta pitää olla armelias itselleen ja antaa tulla mitä on tullakseen. ;)




"Yhdessä" 2017, Lestijokilaakson taideyhdistyksen yhteisnäyttelyyn

torstai 6. heinäkuuta 2017

IT'S ALIVE!

Viimeisin blogipäivitykseni näyttää olevan vuodelta 2015. Taiteeseen (enimmäkseen) liittymätön päivätyöni on syönyt aikaa ja olen kieltämättä vähän myös hakenut suuntaa, minne haluan viedä tätä pajailevaa alter egoani. Pitkän harkinnan jälkeen olen päättänyt erota osuuskunnasta, johon olen kuulunut jo useita vuosia. Koska kyseisessä yrityksessä olen käsityöläisenä vähemmistössä, enkä ehdi "tuottavaan" taiteelliseen työskentelyyn nykyisessä ammatissani, en kokenut enää mielekkääksi jatkaa entiseen malliin. Yhdessä elämänvaiheessa osuuskunta kuitenkin tarjosi minulle hyvän väylän tuotteitteni myyntiin ja yhdessä vaikuttamiseen. Lämpimiä muistoja siis!

Eli mitä nyt. Miia Irene osana osuuskuntaa on kuollut ja kuopattu. Kaivetaan siis lapio esiin ja otetaan ne parhaat palat, mitä jäljelle jäivät, sekä etsitään sopivia varaosia tilalle. Tästä pääsemme otsikkoon. Rujo, keskeneräinen, hieman laahaten etenevä uusi Miia Irene on syntynyt.


Tässä uudessa vartalossa on periaatteessa sama torso kuin ennenkin: Taidetta pukkaa, samaan sekavaan tapaan kuin ennenkin. Pää on vähän muotopuoli, eli tavoite vielä puuttuu, mutta jonkinlaista osviittaa on mielessä. Edetään tunteella! Toinen käsi vääntää tauluja minkä ehtii, mutta ikävästi puhjennut reuma estää toisinaan savityöskentelyn. TYHMÄÄ!!! Ja se toinen käsi... koruvasaraa pitelevä koura on vielä kateissa. Ehkä se löytyy vielä jostain? Kursitaan se sitten kiinni kun aika on.

Jotta tämä ei menisi aivan paasaamiseksi, laitetaan hitunen todistusaineistoa siitä, että myös parina viime vuonna on jotain saatu aikaiseksi. Ja muistutus myös siitä, että muutamia on parhaillaan esillä myös livenä, Eskolan Alatuvalla (Leppilammentie 145), missä on taideyhdistyksemme kesänäyttely heinäkuussa. Tsekkaa aukiolot tästä!

Nyt kun pääsin taas vauhtiin, YRITÄN kovasti raakkua kuulumisia useamminkin. Näkemisiin!

"Ystävyyden vaiheet" (2017)
"Nina", muotokuvanäyttelystä "ME" Leila Keski-Korven ja Maria Markkion kanssa (2016)





torstai 20. elokuuta 2015

Hopealehti muutoksen tuulessa...

Tänään väsäsin pitkästä aikaa hopeisen rintaneulan - siis TOSI pitkästä aikaa, viimeksi sellainen on tullut tehtyä opiskeluaikana toistakymmentä vuotta sitten. Tämä hopealehti lähti kiitoslahjaksi entiselle työnantajalleni, siirtyessäni pian uuteen päivätyöhön. Toivon korujen tekemiselle kuitenkin vielä riittävän aikaa!

torstai 23. heinäkuuta 2015

Pajalintu palaa paussiltaan

Keraamisia pöllöjä
Heissan, viime kerrasta vierähtikin tovi... Koska olen koruntekijänä enemmän haahuileva taiteilija kuin tulosvastuullinen yrittäjä, vaadittiin tällä kertaa vähän pidempi luova paussi, jotta sain uutta aikaiseksi. Tässä muutamia tuotoksia, joita tulee pian myyntiin Tiilikaisen Kenkään Kannuksessa, sekä pari taiteellista produktiota viime kuukausilta. Koruja tulee pian lisääkin, sillä täydensin materiaalivarastojani ja jostain syystä taas tuntuu olevan intoa tähän puuhaan!
Keraamisia pikkukisuja, korkeus n. 3 cm

Polymeerikaulakoruja
Kukkaruukkupää, keramiikkaa

"Uskalsin nähdä unta" (yksityiskohta)

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Korukeramiikkaa



Testasin viime vuoden puolella uutta korumateriaalia, ihan tavallista savea, ja yllätyin positiivisesti. Avautui aivan uusia mahdollisuuksia korujen muotoiluun koon, muodon ja värin puolesta, ja "oikea" savi henkii aivan toisenlaista tunnelmaa kuin muovinen polymeeri (jälkimmäistä kuitenkaan väheksymättä, sillekin on paikkansa).

Kannuksessa järjestetään lauantaina 14. maaliskuuta Kannus Vapaalla -messut, missä myyn näitä koruja Lestijokilaakson taideyhdistyksen hyväksi. Kuvan korut ovat vain osa myyntiin tulevista, lisäksi yhdistyksen jäsenet (minä mukaan luettuna) olemme järjestäneet osastolle myös muuta ohjelmaa. Tervetuloa tutustumaan! Messut järjestetään klo 11-16 Kitinvaparissa.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Erilainen pääkallokoru


Sain mielenkiintoisen ja erilaisen toimeksiannon - valmistaa länkkärihenkinen bolo-koru tohtoriksi väittelevälle paleontologille. Aiheena oli muinainen eurooppalainen metsänorsu, paleoloxodon antiquus. Haastavaa, mutta hauskaa! Materiaalina on polymeerimassa (lopuksi hieman värjätty ja lakattu) ja nahkanauha. Koru on näyttävän kokoinen, pelkän pääkallon (ilman hampaita) korkeus on 4 cm.


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Pientä sievää joulupuotiin

Pieni kuusenkoristesetti "Joulukylä"

Pajalintu on ollut ahkerana viime päivinä! Perjantaista 12.12. lähtien töitäni on myynnissä Kannuksen työväentalolla Pienessä Joulupuodissa. Tässä hieman maistiaisia siitä, mitä pöydästäni löytyy... Valikoimaa löytyy lisääkin, eli tervetuloa paikan päälle katsomaan!

Sunnuntaina 14. päivä joulukuuta on Kannuksen Mäkiraonmäellä Mäen joulu -tapahtuma (klo 14-16). Minut löytää silloin Topiantalolta eli taideyhdistyksen talolta, missä olen piirtelemässä sekä myymässä keramiikkakorujani. Ne eivät valitettavasti vielä päässeet kuviin, sillä ne ovat parhaillaan lasitettavana.
 

















Työväentalon Joulupuoti on avoinna 18.12. saakka, minkä jälkeen jäljelle jääneet koruni matkaavat myyntiin Tiilikaisen Kenkään (Valtakatu 1, Kannus).